Lisää naisia rauhanneuvotteluihin
21/05/2009
UNDP:n Hodan Addou
Kuva: CMI |
Viime syyskuussa Suomi julkisti toimintaohjelmansa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman "Naiset, rauha ja turvallisuus" toteuttamiseksi. Vuonna 2000 hyväksytty päätöslauselma 1325 vaatii jokaista konfliktien osapuolta kunnioittamaan naisten oikeuksia ja edistämään heidän osallistumistaan rauhanneuvotteluihin ja sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen. Tästä huolimatta naiset jäävät usein rauhantyön ulkopuolelle, vaikka konfliktit koskettavat yleensä raskaimmin juuri naisia ja lapsia. Crisis Management Initiative (CMI) -järjestön kevätseminaari kokosi rauhan ja konfliktien asiantuntijoita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia pohtimaan naisten asemaa rauhanneuvotteluissa. Yksi pääpuhujista, useisiin rauhanprosesseihin Afrikassa osallistunut UNDP:n asiantuntija Hodan Addou korosti naisten osallistumisen parantavan rauhanprosessien edellytyksiä saavuttaa kestävä rauha. Naisten on todettu olevan miehiä sovittelevampia neuvottelijoita sekä valmiimpia ottamaan huomioon vastapuolen näkökohdat.
Naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ei kuitenkaan tulisi nähdä itseisarvona. Aceh Women’s League -järjestön johtaja Shadia Marhaban tähdensi, että rauhanneuvottelijan on ansaittava edustamiensa ihmisten luottamus, sukupuolestaan riippumatta. Marhaban osallistui ainoana naisena Acehin rauhanneuvotteluihin vuonna 2005. Myös ministeri Elisabeth Rehn suhtautui varauksellisesti naiskiintiöiden asettamiseen. Naiskiintiöt voivat parhaimmillaan tuoda uusia näkökulmia rauhanneuvotteluihin, mutta vain lyhyen siirtymäkauden ajaksi.
Kaiken kaikkiaan naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ei voi erottaa heidän yhteiskunnallisesta asemastaan yleensä, huomautti CMI:n puheenjohtaja, presidentti Martti Ahtisaari. Hän piti oikeusvaltiokehitystä sukupuolisen tasa-arvon edellytyksenä ja painotti, että tasa-arvon mallimaina esiintyvien länsimaiden tulisi näyttää esimerkkiä kehittämällä naisten asemaa myös omissa yhteiskunnissaan.
Seminaarin puhujat peräänkuuluttivat niin ikään kansainvälisen yhteisön ja avunantajamaiden vastuuta. Hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen tulisi lähettää lisää naisia kansainvälisiin neuvottelukuntiin. Rauhantyössä ei myöskään saa unohtaa poliittisia järjestöjä, muistutti Marhaban. ”Kuinka voimme rakentaa rauhaa keskustelematta politiikasta ja tukematta naisten osallistumista politiikkaan?”, hän kysyi.
UNDP:n Hodan Addou piti kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten järjestöjen roolia keskeisenä, joskin haasteellisena. Poliittisiksi puolueiksi muuttuneet sissijärjestöt saattavat osoittautua vaikeiksi neuvottelukumppaneiksi. Entiset taistelijat säilyttävät usein sodanaikaiset komentoketjunsa, mikä osaltaan vaikeuttaa demokraattisten periaatteiden omaksumista. On myös kyseenalaista, ovatko entiset sissijärjestöt valmiita kasvattamaan naisten roolia rauhantyössä ja sodanjälkeisessä yhteiskunnassa.
Kaikki asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että naisten osallistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa rauhanrakentamiseen, -neuvotteluihin sekä konfliktinjälkeiseen kehitykseen tulisi merkittävästi lisätä.
Lisätietoa UNDP:n työstä (eng.): http://www.undp.org/cpr/how_we_do/gender.shtml |
