Arkisto

Talouskriisi on inhimillisen kehityksen kriisi

24/06/2009

YK järjestää huippukokouksen talouskriisistä ja sen vaikutuksista kehitysmaihin New Yorkissa 24.–26. kesäkuuta 2009. Kokous pidetään ajankohtana, jolloin rikkaissa maissa alkanut talouskriisi on iskemässä rajusti ruokakriisin valmiiksi heikentämiin köyhimpiin maihin. Kesäkuun kokous on ensimmäinen foorumi, jolla köyhimmät kehitysmaat pääsevät keskustelemaan kriisin vaikutuksista kehitykseen ja tarvittavista muutoksista kansainväliseen talousjärjestelmään.

Rikkaiden maiden rahoitus- ja pankkikriisistä alkanut maailmanlaajuinen talouden taantuma, jota on luonnehdittu pahimmaksi yli 60 vuoteen, uhkaa synnyttää inhimillisen kehityksen kriisin. Monissa kehitysmaissa talouskriisin seurauksena inhimillinen kehitys hidastuu ja vuosituhattavoitteiden saavuttaminen käy entistä vaikeammaksi, etenkin koulutuksen ja terveydenhoidon osalta.

Vaikka matka Wall Streetiltä afrikkalaisen kylän arkeen tuntuu pitkältä, maailmanlaajuisen keskinäisriippuvuuden aikakaudella köyhimmätkin maat ovat alttiita maailmantalouden suhdannevaihteluille. Kehitysmaat ovat rikkaiden maiden tapaan kohdanneet taloudellisen romahduksen. Köyhillä mailla ei kuitenkaan ole riittäviä varoja talouksiensa elvyttämiseksi. Kehitysmaiden rahoitusvaje nousee tänä vuonna jopa 1000 miljardiin dollariin. Se voidaan korvata vain lisäämällä entisestään köyhien maiden velkaa. Kansainvälisen politiikan koordinointi on nyt ensiarvoisen tärkeää. Kriisin ylikansallinen luonne vaatii mailta poliittista yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta köyhimpien maiden suojelemiseksi.

Yksi YK:n tärkeimmistä päämääristä on työskennellä yhteistyössä kehitysmaiden kanssa kriisien vaikutusten lieventämiseksi. YK:n kehitysohjelma UNDP tukee kehitysmaita auttamalla näitä vahvistamaan sosiaalisia turvaverkkoja, ylläpitämään terveydenhuolto- ja koulutuspalveluja sekä luomaan työpaikkoja. Kansainvälisen yhteisön avulla köyhimmät maat pyrkivät selviytymään talouskriisistä, mutta joissakin maissa laskusuhdanteen taittumista saadaan odottaa vielä vuosia. Inhimillisen kehityksen takaiskut ovat vakavia ja peruuttamattomia. Lapsi, joka nyt vedetään pois koulusta tai joka ei saa monipuolista ravintoa, kärsii seurauksista lopun elämäänsä. Kriisi näkyy myös lapsikuolleisuuden kasvuna. Maailmanpankki arvioi, että vuosittain jopa 200 000–700 000 lasta enemmän saattaa kuolla ennen ensimmäistä ikävuottaan.

Vuonna 2008 lähes puoli miljardia ihmistä eli äärimmäisessä köyhyydessä – alle 1,25 dollarilla päivässä. Lisäksi kohonnut ruoan hinta on pudottanut yli 100 miljoonaa ihmistä takaisin äärimmäiseen köyhyyteen. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tuoreimpien arvioiden mukaan aliravittujen ihmisten määrä on noussut jo yli miljardiin. Kehitysmaissa tilannetta pahentaa edelleen jatkuva ruokakriisi.

Uusimpien Maailmanpankin arvioiden mukaan kehitysmaihin suunnatut investoinnit ovat laskeneet yli 70 prosenttia. Kun vuonna 2007 kehitysmaihin investoitiin 850 miljardia euroa, niin vuonna 2008 investoinnit laskivat 260 miljardiin euroon. Aikaisempia lamakausia koskevien tutkimusten mukaan köyhät kehitysmaat kärsivät lamasta huomattavasti vakavampia seurauksia kuin rikkaat maat. Vaikutukset näkyvät työttömyytenä ja tulotason alenemisena, mutta myös terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Kansainvälinen työjärjestö ILO ennustaa, että taloudellisen taantuman takia vielä vuoden 2009 aikana 24–52 miljoonaa ihmistä joutuu työttömäksi.

Köyhien kotitalouksien määrä lisääntyy, kun ulkomailla asuvien sukulaisten rahalähetykset pienenevät, ulkomaankauppa romahtaa ja perushyödykkeiden hinnat heilahtelevat. Useissa maissa rahalähetysten arvo on moninkertainen maiden saamaan kehitysapuun verrattuna. Lisäksi ulkomailta lähetetyt rahat vaikuttavat suoraan kotitalouksien hyvinvointiin.

Tilanne kärjistyy entisestään, mikäli rikkaat valtiot leikkaavat kehitysapubudjettiaan, jolloin köyhimpiä maita uhkaa täydellinen sosiaalinen ja taloudellinen romahdus. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan apu kattaa yli 50 prosenttia nykyisistä budjettimenoista 14 maailman köyhimmässä maassa. Afganistanissa, Burundissa, Ruandassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa kehitysavun arvioitiin kattavan jopa 80 prosenttia vuoden 2008 kokonaismenoista.

Rikkailla mailla on myös moraalinen velvollisuus kehitysmaita kohtaan, koska talouskriisi on olennaisesti seurausta rikkaiden maiden lyhytnäköisestä talouspolitiikasta. On myös rikkaiden valtioiden oman edun mukaista tukea kehitysmaita, sillä ne muodostavat tärkeän osan maailman taloudesta ja markkinoista. Kehitysmaiden lamalla ja romahduksella on vakavia vaikutuksia koko maailmantalouteen. Auttamalla kehitysmaita, kehittyneet maat ylläpitävät maailmanmarkkinoiden vakautta myös oman vientinsä hyväksi. Avulla on niin ikään turvallisuusnäkökohta: tuloerojen ja epätasa-arvon kasvu voi johtaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikentymiseen, kasvavaan pakolaismäärään ja poliittiseen epävakauteen.

Talouskriisi nostattaa vaatimuksia globaalista oikeudenmukaisuudesta ja köyhien oikeuksista. Asialistan kärkeen nousevat omaisuudensuoja, työoikeudet ja oikeudenmukaiset kaupankäynnin säännöt. Urbaaneissa slummeissa ja maaseutukylissä köyhillä ihmisillä ei usein ole laillista henkilöllisyyttä, ei syntymätodistusta, ei laillista osoitetta, ei oikeutta omaan kotiinsa eikä liiketoimintaan. Omistus- ja työoikeuksien tunnustaminen, oikeus yrittäjyyteen ja oikeuden saatavuus ovat keskeisiä edellytyksiä heidän asemansa parantamiseksi. Yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen pohjana ovat ennen kaikkea toimiva oikeusvaltio, hyvä hallinto, demokratia, vakaa talous ja ihmisoikeuksien kunnioitus.

Lisätietoja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaissa UNDP:n kansainvälisillä sivuilla

Huippukokous talouskriisin kehitysvaikutuksista 24.-26.6.2009