UNDP

UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2007

Kehitysmaat nostettava ilmastoneuvotteluiden keskiöön

	Ilmastonmuutos lisää ongelmia etenkin kuivilla alueilla. Kuva Darfurista. (IRIN)

UNDP:n raporttia varten tehty tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia inhimilliseen kehitykseen on tähän asti aliarvioitu. Kuivuus, tulvat ja äärimmäiset sääilmiöt aiheuttavat välitöntä kärsimystä, mutta ne myös tuhoavat köyhien omaisuuden, lisäävät aliravitsemusta ja pakottavat perheet pitämään lapset pois koulusta. ”Ilmastonmuutos uhkaa koko ihmiskuntaa, mutta raskaimman hinnan maksavat ne, jotka eivät ole ongelmaa aiheuttaneet – maailman köyhät”, muistuttaa UNDP:n johtaja Kemal Dervis.

Jos maapallon keskilämpötila nousee yli kaksi astetta, odotettavissa on musertavia seurauksia:

• Kuivuus, tulvat ja epäsäännölliset sateet tuhoavat maataloutta jo ennestään köyhillä alueilla. Aliravitsemuksesta karsivien määrä voi nousta jopa 600 miljoonalla.
• Maataloustuotanto Saharan eteläpuolisilla kuivilla alueilla uhkaa laskea jopa neljänneksen. Vedenpuutteesta karsivien määrä uhkaa nousta 1,8 miljardilla vuoteen 2080 mennessä, etenkin Etelä-Aasiassa ja Pohjois-Kiinassa.
• Tulvat ja myrskyt pakottavat arviolta 300 miljoonaa matalilla rannikkoalueilla asuvaa ihmistä muuttamaan kodeistaan. Ongelma on kriittinen mm. Bangladeshissa, Vietnamissa ja Egyptissä.
• Useat sairaudet leviävät uusille alueille. Jopa 400 miljoonaa uutta ihmistä altistuu malarialle.

Rikkailla mailla on historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta ja siksi niiden on näytettävä esimerkkiä leikkaamalla kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Kehitysmaiden osuus maailman päästöistä kasvaa kuitenkin niin nopeasti, että ne on saatava mukaan kattavaan ilmastosopimukseen. UNDP:n raportti edellyttää kehitysmailta 20 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä mutta muistuttaa, että se voi onnistua vain lisäämällä tukitoimia ja kannustimia merkittävästi.

Kehitysmaat tarvitsevat osaamista ja rahoitusta puhtaan energiateknologian käyttöönottoon ja metsien suojeluun. Kehitysmaiden metsien hakkuuta voitaisiin vähentää mm. kytkemällä ne maailman hiilimarkkinoihin. Elävän metsän arvo hiilimarkkinoilla on usein moninkertainen kaadetun puun arvoon. Rikkaiden maiden tulee myös arvioida oman kehitysyhteistyönsä ilmastovaikutukset.

Myös sopeutuminen ja inhimillisen kehityksen turvaaminen edellyttävät mittavia lisäponnistuksia – arviolta 86 miljardia dollaria vuoteen 2015 mennessä. Kehitysmaiden sopeutumismahdollisuuksiin on tähän mennessä sijoitettu vaivaiset 26 miljoonaa dollaria, kun Britannia käyttää saman verran viikossa pelkästään tulvasuojien rakentamiseen. Inhimillisen kehityksen raporttiin kirjoittanut Desmond Tutu käyttää tilanteesta termiä ”sopeutumisapartheid”.

Kehitysmaat tarvitsevat tukea uhkien tarkempaan arviointiin ja niiden tehokkaampaan huomiointiin köyhyydenvähentämissuunnitelmissa. Tukea tarvitaan myös haavoittuvien ihmisryhmien ja alueiden elinkeinojen, ruokaturvallisuuden ja vesihuollon turvaamiseen.