UNDP

Äärimmäisen köyhyyden poistaminen maailmasta on edennyt merkittävästi, mutta edistystä hidastavat ruuan ja öljyn kohonneet hinnat, kansainvälinen talouden taantuma sekä vähentynyt kehitysapu, ilmenee tänään julkistetusta YK:n raportista.

Eritenkin köyhyyden ja nälänhädän puolittamiseen tähtäävät YK:n vuosituhattavoitteet ovat aiemmin luultua vaikeammin saavutettavissa.  

YK:n vuoden 2008 vuosituhattavoiteraportissa pääsihteeri Ban Ki-moon huomauttaa, että lupaukset korotetusta kehitysavusta eivät vielä näy käytännössä. OECD-maiden myöntämä kehitysapua laski viime vuonna 8,4 prosentilla edellisvuoteen verrattuna, huolimatta vuonna 2005 uusituista lupauksista kehitysavun nostamisesta ja Afrikalle myönnettävän kehitysavun tuplaamisesta.   

Korkeampien ruuan ja polttoaineen tuontikustannusten odotetaan nostavan köyhyyslukuja erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa – alueilla, joilla suurin osa maailman köyhimmästä väestöstä elää.

”Vuosikymmenen alusta saakka vallinnut kehitykselle suotuisa ilmapiiri, joka on vaikuttanut osaltaan onnistumisiin useiden tavoitteidemme suhteen, on nyt uhattuna”, pääsihteeri Ban toteaa raportin esipuheessa. ”Talouskasvun hidastuminen vähentää köyhien tuloja, ruokakriisi nostaa maailman nälkäänäkevien määrää ja syöksee miljoonia lisää köyhyyteen. Köyhät kärsivät myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista muita enemmän”, pääsihteeri sanoo. ”Näihin haasteisiin vastaaminen ei saa viedä huomiota pitkän aikavälin ponnisteluilta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Vuosituhattavoitteet tulee pitää keskiössä myös kun vastaamme uusiin haasteisiin.” 

Nyt neljättä kertaa julkaistava The Millennium Goals Report kerää yhteen 25 YK-järjestön ja muun kansainvälisen järjestön tuottamia tilastotietoja vuosituhattavoitteiden edistymisestä maailmanlaajuisesti. ”Kun katsotaan vuoteen 2015 ja sen jälkeiseen aikaan, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö köyhyys olisi poistettavissa”, pääsihteeri Ban toteaa, ”mutta se vaatii meiltä kaikilta voimakkaita ja pitkäjänteisiä ponnisteluja.”

Edistysaskeleita on raportin mukaan otettu muun muassa: 

• Peruskoulun aloittavien määrä on noussut 90 prosenttiin ja on nyt hyvin lähellä sadan prosentin tavoitetta kaikkialla kahta maantieteellistä aluetta lukuun ottamatta.
• Peruskouluissa tyttöjen osuus poikiin verrattuna on 95 % kuudella alueella kymmenestä.
• Tuhkarokkokuolemat ovat vähentyneet kolmasosaan vuosien 2000 ja 2006 välillä ja kehitysmaiden lasten rokotusaste on noussut 80 prosenttiin.
• Yli 1,5 miljardia ihmistä on päässyt puhtaan juomaveden piiriin vuoden 1990 jälkeen – mutta makean veden varantojen käyttöasteesta johtuen nyt lähes kolme miljardia asuu alueilla, joita uhkaa vedenpuute.
• Yksityisen sektorin avulla matkapuhelinteknologia ja välttämättömien lääkkeiden saatavuus leviävät köyhimmissä maissa.
• Osittain velkahelpotusten ansioista kehitysmaiden panostus sosiaalipalveluihin on nousussa. Velkajärjestelyihin kuluva osuus kehitysmaiden vientituloista laski 12,5 prosentista 6,6 prosenttiin vuosien 2000 ja 2006 välillä, mikä on vapauttanut resursseja käytettäväksi väestön koulutus- ja terveyspalveluihin.

Usean tavoitteen kohdalla on olemassa todellinen riski, ettei niitä saavuteta vuoteen 2015 mennessä ilman kehitysmaiden lisäponnistuksia ja rikkaiden maiden entistä vahvempaa tukea. Taloudellisen tuen lisäksi on tärkeää, että kehitysmaat jatkavat korruptionvastaista työtä ja työskentelevät vahvistaakseen demokratiaa ja panostaakseen sosiaaliseen kehitykseen. 

 Suurimpia haasteita ovat:

• Yli puoli miljoonaa äitiä kuolee kehitysmaissa vuosittain synnytyksessä tai raskauskomplikaatioihin.
• Noin neljäsosa kehitysmaiden lapsista on aliravittuja.
• Melkein puolelta kehitysmaiden kansalaisista puuttuvat edelleen kunnolliset saniteettitilat.
• Yli kolmasosa kehitysmaiden kasvavasta kaupunkiväestöstä elää slummeissa.
• Lähes kaksi kolmasosaa kehitysmaiden työssäkäyvistä naisista työskentelee epävarmoissa ammateissa joko itsetyöllistettyinä tai palkattomina taloustyöntekijöinä. 

Tavoitteiden saavuttaminen on raportin mukaan mahdollista, mutta vaatii valtioilta entistä vahvempaa sitoumusta. Tämä pitää sisällään myös sen, että kehittyneet maat pitävät kiinni lupauksistaan lisätä kehitysapua.