UNDP

Vielä kolme vuotta sodan jälkeen, Libanonin maaperä on yhä täynnä räjähtämättömiä rypälepommeja, mikä luo jatkuvan uhan alueen maanviljelijöille sekä lapsille. YK:n tukemat miinanraivaukseen erikoistuneet joukot ovat pelkästään viime vuoden aikana puhdistaneet 10 miljoonan neliömetrin verran maaperää miinoista, mutta nyt kansainvälisen tuen vähentyminen uhkaa hidastaa miinanraivaustyötä. Kansainvälisenä miinojenvastaisena päivänä 4. huhtikuuta, YK:n kehitysohjelma UNDP peräänkuuluttaa jatkuvaa tukea miinanraivaustyölle niin Libanonissa kuin myös muissa miinaongelmista kärsivissä maissa.

Heinäkuun 2006 aikana Israel pudotti suuren määrän rypäleaseita eteläiseen Libanoniin sodassaan Shia -kapinallisia ja poliittista Hizbollah -ryhmittymää vastaan. Jokaisesta rypälepommista saattaa irrottautua satoja yksittäisiä pommeja. Pommituksien aikana näistä rypälepommeista noin neljännes ei räjähdäkään iskujen vaikutuksesta, jolloin ne jäävät maaperään aktiivisiksi maamiinoiksi. Maamiinat voivat myöhemmin räjähtäessään vammauttaa tai pahimmassa tapauksessa jopa tappaa ihmisiä. Tähän mennessä miinanraivaajat ovat siivonneet Libanonin eteläosassa maasta jo noin 190,000 rypälepommia.

Monissa maissa räjähteiden jäännökset aiheuttavat ongelmia yhä vuosikymmenten päästä. Libanonin vuoden 2006 konflikti loi uudenlaisen tilanteen. Vaikka miinanraivausryhmien on nyt helpompi löytää rypälepommit, varjopuolena on se, että kaikilla libanonilaisilla ei ole ollut mahdollisuutta löytää vaihtoehtoista elinkeinoa. “Joidenkin viljelijöiden on pakko viljellä rypälepommien saastuttamaa maata, vaikka se tarkoittaisikin oman henkensä vaarantamista. Sitten vuoden 2006, uhreja on ollut jo lähes 330”, Poston arvioi. ”Libanon eteläosissa maanviljely on erityisen tärkeä tulonlähde ihmisille”.

Poston korostaakin, että rypäleaseet eivät ole pelkästään turvallisuusriski, vaan myös haaste inhimilliselle kehitykselle. ”Nämä rypäleaseet vain lisäävät köyhyyttä. Libanonissa yli neljännes viljelykelpoisesta maasta on pilaantunut konfliktin seurauksena ja monet ihmiset ovat näin ollen menettäneet elinkeinonsa. Jo pelkästään raivaustyöt ovat maksaneet miljoonia dollareita, jotka olisi voitu käyttää uusien koulujen, terveysasemien ja teiden rakentamiseen”, Poston selittää.

Libanonissa miinanraivaustyöt alkoivat teistä, kouluista ja kodeista, mutta ovat sittemmin laajentuneet maanviljelysmaille. Raivaustöitä on hankaloittanut se, että sodan jälkeen ihmiset alkoivat muuttaa takaisin maan eteläosiin ja ottivat haltuunsa uutta maata viljelys- tai rakennustarkoituksiin. ”Tilanne on muuttunut parin viime vuoden aikana. Nyt täytyykin ottaa ensin huomioon ne maa-alueet, jotka olivat aiemmin käyttämättöminä. Teemme yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa auttaaksemme heitä ottamaan nämä muutokset huomioon.”                                                                                     

Poston on optimistinen jäljellä olevien alueiden raivauksen suhteen. Alueet pitäisi saada puhdistettua miinoista seuraavan puolentoista vuoden aikana sillä edellytyksellä, että rahoitusta jatketaan riittävästi. ”Tiedämme missä rypälepommit sijaitsevat ja meillä on hyvin koulutetut miinanraivaustiimit. Tarvitsemme kuitenkin rahoitusta voidaksemme maksaa heidän palkkansa sekä polttoaineet heidän kulkuneuvoihinsa.”

UNDP:n maamiinojen ja rypälepommien vastainen työ on osa laajempaa tavoitetta aseistetun väkivallan lopettamiseksi sekä maiden inhimillisen kehityksen parantamiseksi konfliktien jälkeen. UNDP tukee tällä hetkellä miinanraivaustyötä lähes 40 maassa.

Libanonissa UNDP auttaa paikallisia miinojenraivaajia toimimaan tavoitteissaan tehokkaammin. UNDP tarjoaa heille koulutusta, arvioita ja strategisia neuvoja. Työ ei rajoitu ainoastaan miinojen raivaukseen, vaan UNDP auttaa myös rypäleaseiden uhreja sekä tiedottaa ja kouluttaa ihmisiä niiden riskeistä. Kehitysjärjestönä UNDP:n päätavoitteena on minimoida miinojen ja rypäleaseiden vaikutus inhimilliseen kehitykseen.

UNDP on voimakkaasti kannattanut kansainvälistä sopimusta, jolla kiellettäisiin kokonaan rypälepommien käyttö, tuotanto ja myynti. Kaiken kaikkiaan 96 maata allekirjoitti rypäleaseet kieltävän kansainvälisen sopimuksen Oslossa viime joulukuussa. Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta.

Maamiinoista vammautuneita ihmisiä on maailmassa lähes 500,000 ja heistä suurin osa on siviilejä. Yli 34 prosenttia näistä uhreista on lapsia, joista lähes kaikki ovat poikia. Jo pelkästään rypälepommeista johtuneita loukkaantumisia ja kuolemia on vahvistettu yli 13,000, pääosin Laosin, Vietnamin, Afganistanin, Irakin ja Libanonin alueilta. Sodista jääneiden pommien, maamiinojen ja räjähteiden jäänteillä on edelleen sotien jälkeenkin haitallinen vaikutus ihmisten elämään yli 85 maassa.

http://www.undp.org/cpr/we_do/mine_action.shtml